← Takaisin vuosien 2002–2018 sivulle
Syksyn 2015 Maatiaisen taimipäivänä meitä odotti maittava makuyllätys, joka herätti melkoista kiinnostusta – olemmeko saamassa uuden (vanhan) viljelykasvin? Saimme myös kutsun tulla keräämään pähkinöitä Laitilaan Vesa Muurisen 400 pensaan pähkinäviljelmälle ja saimme maistaa näitä herkkuja, joita he ovat itse kasvattaneet!
Kyseessä on meillä Keski-Suomeen asti luontaisena ja harvinaisena kasvava euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana). Jo esi-isämme käyttivät sen pähkinöitä ravinnokseen.
Pähkinäpensaasta kirjoitti jo Elias Lönnrot teoksessaan Flora Fennica (1860). Uudemmassa painoksessa (2002) hän kuvaa pähkinöiden käyttöä ravinnoksi ja öljyn lähteenä. Ahvenanmaalla pähkinöitä on kerätty runsaasti, ja Matti Lahtisen mukaan satoa tuli vuonna 2015 jopa Oulun ja Kajaanin korkeudelle asti.
Kuva: Syksyn 2015 satoa Inga ja Markku Nuojualla Ruukissa.
Pähkinäpensas on meillä luontainen laji, mutta koristekasvina tavataan myös punapähkinää (C. maxima ’Purpurea’) ja muita harvinaisempia lajeja. Kaupalliset hasselpähkinät ovat yleensä risteytyksiä, joissa on mukana isopähkinää ja muita lajeja.
Etelä-Suomessa viihtyy myös turkinpähkinäpensas (C. colurna), jota on kokeiltu jopa katupuuna Helsingissä.
Pähkinäpensas sopii erinomaisesti kotipuutarhaan. Se ei vaadi hoitoa, ja sen alla viihtyvät monet kevätkukat ja varjoperennat. Syksyn lehdet kannattaa jättää maatumaan kasvien ravinnoksi.
Englannin Sissinghurstin kartanon puutarhassa on näyttäviä pähkinäpensasrivistöjä, joiden alla kasvaa runsaasti varjossa viihtyviä kasveja. Vastaavia istutuksia voisi hyvin olla myös suomalaisissa puistoissa ja pihoissa.
PS. Oravien pitäminen poissa pähkinöistä on edelleen arvoitus!
Teksti: Pentti Alanko Kuvat: Matti Lahtinen ja Keijo Luoto
”Stenberg”-pähkinänsärkijän idea ja mallikappaleet on saatu Karkkilasta Kari Stenbergiltä. Paras pähkinänsärkijä syntyy pähkinäpensaan oksasta.