← Takaisin vuoden 2022 sivulle
Laitilan Sanomat – Eija Eskola‑Buri
Pähkinöiden viljely on palvelus ilmastolle ja ihmisille.
Saksanpähkinöitä omalta kotipihalta? Houkutteleva, mutta myös realistinen haave ainakin eteläisessä Suomessa – Laitilassa, Pyhärannassa ja muualla Vakka‑Suomessa.
Vuonna 2020 alkanut pähkinähanke oli päivän teemana Pyhärannan Polttilassa Vakka‑Taimen laajalla puutarha‑alueella järjestetyssä tapahtumassa. Hankkeen tarkoitus on edistää pähkinänviljelyä ja löytää uusia ruokaa tuottavia pähkinäkasveja Suomeen.
Laitilan Kivijärvelle syötävän metsäpuutarhan perustanut tamperelainen Joel Rosenberg on yksi hankkeen vetäjistä. Hän on kirjoittanut kirjan suomalaisten pähkinöiden kasvattamisesta.
Rosenbergin mukaan ilmaston lämpeneminen on edesauttanut pähkinöiden viljelyä Suomessa. Hän on ottanut tehtäväkseen pähkinätietouden laajentamisen.
– Jos jotakin hyvää ilmastonmuutoksesta voi sanoa, niin ainakin pähkinöiden kasvattamisen se on tehnyt helpommaksi.
Kirjassaan Pähkinöitä omasta puutarhasta Rosenberg kuvaa, kuinka pähkinöiden kasvattaminen on sijoitus tulevaisuuteen – kuin eläkevakuutus. Pähkinöiden istuttamisesta hyötyvät seuraavat sukupolvet. Ne ovat terveellistä ravintoa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Pähkinähanke on osoittanut, että saksanpähkinät menestyvät nykyään jopa Keski‑Suomessa Jyväskylän korkeudella. Vakka‑Taimen Vesa Muurinen on ollut edelläkävijä pähkinöiden viljelyssä Suomessa. Ensimmäiset hasselpähkinäistutukset tehtiin Polttilaan jo vuonna 2000.
Pitkäaikainen pähkinänkasvattaja Kari Stenberg kuvailee ensimmäistä käyntiään Polttilassa kuin olisi astunut taivaaseen. Kiinnostus pähkinöihin juontaa lapsuuteen, jolloin hän teki isänsä kanssa retkiä pähkinälehtoihin Karkkilassa.
Stenberg aloitti ensimmäiset kokeilunsa jo vuonna 1962. – Kokemusta on kertynyt nyt siis peräti 60 vuoden ajalta.
Eläkkeellä aikaa pähkinän kasvatukseen vapautui entistä enemmän. Harrastus vei hänet uudelleen nuoruuden lähteille.
Pähkinä on Stenbergin mukaan joustava kasvupaikan suhteen, mutta lajikkeiden kasvutavat vaihtelevat. Hänen pensaat viihtyvät etelärinteessä hikevässä maassa.
Stenberg kertoo olevansa täysillä mukana pähkinähankkeessa, jossa etsitään erityisesti suomalaisia pähkinäkantoja.
Inkoolaiset Heidi Laakso‑Kuivalainen ja Jaakko Kuivalainen lähtivät Pyhärannasta kotiin kymmenen pähkinäpuun taimen kanssa. Kaupan päälle tuli runsaasti tietoa pähkinöiden viljelystä ja lajikkeista.
– Pähkinät ovat terveellistä syötävää, niissä on runsaasti vitamiineja ja energiaa. Ne eivät vaadi paljon vettä eivätkä rasita ilmastoa, Laakso‑Kuivalainen kertoo.
Arja Numme maistatutti uuden sadon hunajaa Minna Roosille. Mukana olivat myös hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa hunajalähettiläinä.
Taimipäivän osallistujat saivat poimia syksyn satoa Vakka‑Taimen laajoilta pähkinäviljelmiltä. Lepaalla viheraluesuunnittelua opiskeleva Kauri Lähteenoksa oli tullut paikalle varta vasten pähkinöiden innoittamana.
Toista kertaa järjestettyyn syystaimipäivään osallistui noin 300 kävijää. Isäntä Vesa Muurinen oli päivään erittäin tyytyväinen.
– Näyttää siltä, että tästä tulee jonkinlainen perinne. Toiveita on tullut myös keväisestä taimipäivästä, Muurinen kertoo.
Lauantain ohjelmassa oli puutarhatietoutta pähkinöiden lisäksi viinirypäleistä, marjakasveista, hedelmälajikkeista ja alppiruusuista. Yksi päivän vetonauloista oli puutarhaneuvos Arno Kasvi, jonka käytännönläheiset vinkit ja lennokas kerronta keräsivät runsaan kuulijajoukon.