Kimmo L. Kolkka, dendrologi, hort. – 14.02.2020
kimmolkolkka@gmail.com
040 765 1409
C. avellana → C. maxima, ruukku, katkaistaan, liitejalonne, 22 °C “Hot-pipe”, maks. 14 vrk; tammi–helmi. Syvään istutetut paljasjuurijalonteet vesovat vähemmän perusrungoista kuin astiaperusrungoista.
Corylus jacquemontii, läheistä sukua lajille C. colurna. Kotoisin Känsi-Himalajalta.
Corylus ’Te Terra Red’ on voimakas- ja pystykasvuinen suuri pensas tai pieni puu. Nuoret lehdet ovat syvän purppuranpunaisia, myöhemmin tummanvihreitä. Pähkinät ovat purppuranpunaisia ja röyhelöreunaisia. Lajike tuotu viljelyyn vuonna 1898.
Paras perusrunko on C. colurna -astiataimina ø8–10 mm. Lähes latvuskorkeudelle (120 cm) rungolliseksi jalonnettaessa perusrungon on hyvä olla syvässä 4–5 L astiassa. Myös paakulliset perusrungot käyvät. Usein jalonnetaan 60–80 cm korkeudelle, jolloin syvä 2 L astia on sopiva.
Yleinen sääntö: käytetään viimeisen kasvukauden lepotilaisia oksarankoja. Jotta liitoksen paksuus olisi sopiva, on varminta jättää jalo-osien tyville pieni pätkä 2‑vuotista puuta, erityisesti taksoneissa C. avellana ’Contorta’ ja ’Red Majestic’.
Jalo-osat tulee kerätä hyvissä ajoin oksien ollessa täysin lepotilassa. Keräysaika korreloi selvästi oksien laadun ja onnistumisprosentin (“takes”) kanssa. Paras säilytyslämpötila on +0,5…+1 °C siihen asti, kun kaikki jalonnukset on tehty.
Talviajan lepotilassa olleista perusrungoista ja jalo-osista käsin tehdyille jalonteille lämpökäsittely jalonneliitokseen antaa huomattavan hyödyn.
Kokeissa verrattiin samanlaisia jalonteita ilman lämpökäsittelyä ja +–24 °C:ssa 2–4 viikon ajan käsiteltyjä:
Lämpökallustuksessa syntyy aina lisäkehitystä kasvussa, ja jalonteiden olosuhteita on hoidettava tarkasti, kunnes solukkosilta on riittävästi kehittynyt.
Kylmäkallustus voi tuottaa hyväksyttäviä tuloksia, mutta solukkosillan kehittyminen on hitaampaa ja vähäisempää kuin lämpökäsitellyissä “Hot-pipe”-menetelmän jalonteissa.
Kesäjalonnus heinäkuun lopulta syyskuun alkuun on menestyksekästä C. avellana -lajikkeille. C. maxima ei käyttäydy yhtä hyvin, jos jalonnus tehdään myöhään, esimerkiksi syyskuussa.