Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kasvien kasvattamisesta. Sain ensimmäiset kipinät siihen nähdessäni isoäitini Ida Henrikssonin laittavan omenan siemeniä kukkaruukkuihin. Kyseiset siemenet olivat kaupasta äitini Zaida Stenbergin ostamista jouluomenista.
Niistä tulleista taimista on edelleen yksi omenapuu jäljellä.
Samoihin aikoihin, vuonna 1961, aloitin kansakoulun Järvenpään Tuorilan koulussa. Matkan varrelta Granlundin kohdalta löysin tammen alta terhon, jossa oli jo syksyllä itusilmu. Otin terhon taskuuni, josta äitini sen löysi, ja panimme sen kukkaruukkuun kasvamaan. Taimi lähti hyvin kasvuun ja siirrettiin keväällä sisääntulotien varteen kaivonpuoleiseen nurkkaan. Isoäitini pelasti taimen useasti myyriltä laittamalla sen suojaksi lasinpaloja ja kiviä.
Nyt tammi on iso puu ja olen ottanut sen puuluetteloni ensimmäiseksi kohteeksi.
Kun olin pieni, meillä oli jouluna tapana saada lahjaksi pähkinöitä. Lisäksi isäni Eino Stenberg vei minut Ketlammen pähkinälehtoon varsin nuorena, muistaakseni koulun aloituksen aikoihin vuonna 1961. Menimme Ketlammelle myöhään syksyllä, jolloin pähkinät olivat kypsiä. Suurimman osan kerätyistä pähkinöistä saimme pensaiden alta. Oravat olivat keränneet pensaiden alle isoja kasoja kuoria, ja isäni tiesi, että niiden joukossa oli paljon syömättömiä pähkinöitä. Ravistamalla saimme lisää.
Stenbergin suvun pähkinäkiinnostus on vanhaa perua. Oiva Kaijala, isäni serkku, tiesi kertoa, että Kaijalaan, Korpelan ja Pykälistön tilojen pihamaiden läheisyyteen tuodut pensaat olivat Vihdin Olkkalan Stenbergin suvun taimia 1900‑luvun alusta.
Suvulla oli tapana kerätä syksyisin pähkinöitä pähkinälehdoista ja kuivattaa niitä lämpimässä. Isäni kuivatti niitä esimerkiksi tarjottimilla kakluunin päällä.
Isäni ja setäni Toivo Stenberg kertoivat minulle Ketlammen pitkulaisista pähkinöistä, jotka olivat heidän mielestään tavallista isompia ja parhaimmillaan erinomaisia. Kun menimme Ketlammelle, etsin erityisesti näitä pähkinöitä. Löysin pienen pensaan, jossa oli pitkulaiset pähkinät, ja halusin sen kotiin Nurmelaan. Menin sinne yksin vuonna 1962 ja toin taimen istutettavaksi.
Kyseinen pensas on puuluettelossani toisena.
Isäni ja setäni kertoivat myös Pykälistön mäessä olevasta lähteestä, josta pulppusi veden mukana pähkinänkuoria. Kävin itse katsomassa lähdettä noin kymmenvuotiaana, ja edelleen sieltä nousi veden mukana kuoria. Lähde on pienen suoalueen keskellä, eikä lähistöllä kasva pähkinäpensaita. Isän kotipaikan nimi on Pykälistö, ja sen mukaan on nimetty myös Pykälistön suo sekä Haukkalammen nummelle nouseva Pykälistön mäki.