← Takaisin vuoden 2023 sivulle
Olen Kari Stenberg ja olen asunut vuodesta 1988 Hyvinkäällä.
Olin vuodesta 1984 vuoteen 2017 tekemässä Koneen pikahissiohjelmia, ulkoistettuna Etteplanille vuodesta 1999. Yhteensä tuli täyteen 33 vuotta hissiohjelmia.
Harrastukseni ovat kuitenkin kotikaupungissani Karkkilassa.
Varhaisimpia vaikuttajia puutarhaharrastuksessani ovat olleet:
Isoäitini Ida Henriksson, joka laittoi 1950‑luvun lopulla omenan siemenet kukkapurkkiin itämään. Vieläkin on yksi omenapuu siltä ajalta.
Jo ennen kansakoulun alkua 1961 isäni vei minua syksyisin Ketlammen pähkinälehtoon. Tästä alkoi pähkinäharrastukseni.
En tyytynyt siihen, että pähkinät olivat haettava lehdosta – halusin omat pähkinäpensaat.
Näin kuriositeettina ensimmäinen istutukseni oli kuitenkin tammi, jonka terhon löysin 1961 syksyllä jo itäneenä.
Ketlammen pähkinälehdon pähkinöissä oli lisäksi sellainen erikoismuoto, josta isäni Eino ja setäni Toivo Stenberg kertoivat. Kyse oli pitkulaisesta ja isosta pähkinästä. Myöhemmin opin sen olevan filbert‑muotoinen. Hain tuon pensaan alun 1962.
Isäni ja setäni olivat puheineen vaikuttamassa siihen, että innostuin pähkinöistä. He olivat sodan käyneitä, mutta kun kertoivat tuosta Ketlammen pitkulaisesta pähkinästä, mukana oli lapsenomaista innostusta.
Ensimmäisellä kesälomalla kävin hakemassa taimen. Ei ollut muuta apua kuin jokin pussi mukanani. Onnekseni mäen päällä ollut taimi oli löysässä maassa ja lähti vetäen mukaani. Toin taimen aiemmin raivaamaani eteläiseen rinteeseen ja istutin mielestäni hyvään paikkaan.
Halusin tämän jälkeen taimen kaikista isän tietämistä pähkinäpaikoista. Selvisi myös, että jo isän isä August veljineen ja siskoineen oli ollut hankkimassa pähkinäpensaita lähelle pihapiiriä.
Suvun ulkopuolelta tietoihini kasveista ja kasvattamisesta vaikutti naapurissa asunut puuseppä Paavo Kurki. Hän neuvoi minulle pölytyksestä ja istutusväleistä.
Ketlammen viereen seuraavaksi istutettu Vuorensyrjä tuli aivan liian lähelle. Pienen pojan kuusi askelta oli liian lyhyt matka.
Myöhemmin harrastukseeni ovat vaikuttaneet Arno Kasvi, Kimmo Kolkka, Joel Rosenberg ja Juha Ujula.
Jokaiseen hankkimaani taimeen liittyy tarina. Aluksi nuo tarinat olivat vain muistissani. Aloin pitää kirjaa istutuksistani myöhemmin, ensin Word‑muodossa, sitten HTML‑muodossa.
Annoin sivustolle nimeksi Arboretum Nurmela.
Ensimmäisen todella pienen pähkinäpensaan taimen löysin Varestenmäestä 1963. Nyt tilanne on täysin toinen.
Kuvia Hyvinkäältä: erikoisia kasvupaikkoja
Liityin Dendrologian seuraan ja Pomologian kerhoon. Tutustuin Vakka‑Taimeen ja Vesa Muuriseen — hänen 400 pähkinäpensaan viljelmänsä oli minulle kuin taivas.
Arno Kasvi lähetti minulle Ruissalosta pähkinöitä idätettäväksi. Lopulta 2018 sain ensimmäisen taimen onnistumaan.
Mustilan Arboretumista hankitut turkinpähkinät ovat kasvaneet hyvin, mutta eivät vielä kukkineet.
Kimmo Kolkka lähetti minulle pähkinänjalostusmateriaalin sivustolleni.
Vuonna 2016 Maatiainen valitsi pähkinäpensaan vuoden kasviksi. Artikkeli
Pähkinäpensasta olen käyttänyt myös aidanteena: alakenttä ja Järvenpääntie
Vaasan matkalla näin muotoon leikatun aidan: Vaasa 2019
Kierteisestä rungosta voi tehdä koristeita: Kierteisyys
Sarvipähkinä tuottaa joka vuosi satoa. Japanin ja Amerikan pähkinäpensaat ovat vielä pieniä.
Fuscorubra on ollut paras jälkikasvun suhteen.
Idätysten merkitsemisestä varoittava esimerkki: Kadotetut tiedot
Kokovertailu 2.8.2023: kokovertailu
Pähkinähanke on ollut merkittävin projektini. Seminaari 21.10.2023 aloittaa uuden aikakauden.
