Vuonna 2025 Arboretum Nurmelassa keskityttiin tuotantokasvien dokumentointiin ja erityisesti perunalajikkeiden tarinoiden viimeistelyyn. Karin Mustan ja Karin Vaaleanpunaisen lajikesivut rakennettiin valmiiksi, ja niiden historia, ominaisuudet ja jalostusvaiheet koottiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Tuotantokasvit-osio järjestettiin uudelleen, ja perunat nostettiin selkeäksi omaksi kokonaisuudekseen. Navigaatio ja kansiorakenne yhtenäistettiin, jotta käyttäjien olisi helpompi löytää lajikkeet ja niihin liittyvät tarinat.
Vuoden aikana luotiin myös Arboretumin Työkalut-osio, joka kokoaa viljelyssä käytetyt työvälineet ja koneet yhteen paikkaan. Työkoneet-sivu dokumentoi muun muassa Ryskyn, Norlet-jyrsimet ja perinteiset käsityövälineet, jotka ovat olleet osa Arboretumin viljelyhistoriaa.
Vuoden 2025 kasvukausi oli poikkeuksellisen kaksijakoinen. Kevät oli pitkään kylmä, mikä hidasti useiden tuotantokasvien lähtöä ja viivästytti kasvurytmiä. Kun lämpö lopulta saapui, se nousi nopeasti ja oli monille kasveille liikaa lyhyessä ajassa.
Perunasato jäi selvästi tavanomaista pienemmäksi. Heinäkuun äkillinen lämpeneminen laukaisi lehtipoltteen, joka eteni nopeasti ja vei perunoilta lehdet jo varhaisessa vaiheessa. Kun yhteyttäminen pysähtyi, mukulat jäivät pieniksi. Erityisesti väriperunat kärsivät, sillä ne ovat herkempiä lehtipoltteelle ja lämpöstressille. Lehtipolte näkyi myös tomaateissa, mikä korosti vuoden haastavia olosuhteita.
Osallistuin Sunströmmin puutarhan ja Karkkilan puutarhayhdistyksen järjestämään jättikurpitsakilpailuun. Kesän kaksijakoiset sääolot näkyivät myös kurpitsoissa: pitkän kylmän jakson jälkeen tullut äkillinen helle oli monille kasveille liikaa, ja kurpitsat tekivät lähes koko kesän pelkkiä kukkia ilman hedelmänalkuja.
Vasta aivan loppukesästä, juuri ennen ensimmäisiä pakkasia, yksi kurpitsa ehti kehittyä. Sen paino oli 253 grammaa, mikä riitti toiseksi pienimpään tulokseen kilpailussa. Suurin kurpitsa painoi muistikuvieni mukaan noin 37 kiloa.
“Paras hasselpähkinä 2025” -kilpailu käynnistyi jo kesällä, jolloin osallistujat keräsivät näytteitä eri puolilta Etelä-Suomea. Vuoden kaksijakoinen kasvukausi näkyi myös pähkinöiden koossa ja laadussa.
Toimin kilpailun tuomaristossa, ja varsinainen arviointi järjestettiin 16.11.2025 Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Arvioimme 33 näytettä nimettöminä ja tarkastelimme pähkinöiden kokoa, sisuksen osuutta, ulkomuotoa ja yleistä laatua.
Tulokset julkaistiin 18.11.2025, ja kolme parasta näytettä palkittiin tasavertaisina voittajina. Kokemus tarjosi arvokasta tietoa kotimaisten hasselpähkinöiden vaihtelusta ja jalostuspotentiaalista.
Vuoteen 2025 kuului myös perinteinen käynti Arboretum Mustilan taimipäivillä, jotka ovat muodostuneet lähes vuosittaiseksi vakiotapahtumaksi. Mustilan laajat kokoelmat ja asiantunteva henkilökunta tarjoavat aina uusia näkökulmia puuvartisten kasvien kasvatukseen.
Taimipäivien tunnelma toi kaivattua tasapainoa muuten haastavan kasvukauden keskelle. Kierros arboretumin alueella, keskustelut asiantuntijoiden kanssa ja uusien taimien valinta muodostivat jälleen yhden vuoden kohokohdista.
Syksyn edullisista taimista Hyvinkään Multasormesta mukaan lähti -70 % alennuksella riippakoristeomena sekä uusi tyrnin taimi korvaamaan talven aikana kuolleen Tarmo-tyrnin. Nämä lisäykset vahvistivat Arboretumin monimuotoisuutta ja toivat uutta eloa sekä kevään kukintaan että syksyn satoon.
Syksyn viimeisiin istutusaktiviteetteihin kuului myös Pähkinäseuran kautta hankittu erä Korean Sembran jalostettuja, isosiemenisiä taimia. Sain kokeiltavaksi kuusi vartettua tainta, jotka oli liitetty täällä menestyviin perusrunkoihin. Kaksi taimista istutin alueen 3 ison perunamaan kupeeseen, ja loput neljä löysivät paikkansa alueelta 8. Näiden lisääminen Arboretumin virallisiin luetteloihin tapahtuu myöhemmin, ja voi olla, että jo ensimmäinen talvi koettelee niitä ankarammin kuin toivoisi. Silti istutus toi tärkeän uuden kokeilulinjan Arboretumin pitkän aikavälin kehitykseen.