Kimmo L. Kolkka, dendrologi, hort. – 14.02.2020
kimmolkolkka@gmail.com
040 765 1409
Acer platanoides ’Crimson King’, Betula pubescens, Corylus avellana ’Aurea’, Sorbus aria ’Lutescens’ (Aria nivea ’Lutescens’), Syringa × hyacinthiflora ’Esther Staley’, Tilia × euchlora.
(Kaksi kuvaa yksinkertaisesta taivutuksesta ja yksi kuva ns. ranskalaisesta taivutuksesta.)
Belgia (erityisesti Wetterenin alue), Ranska ja Hollanti ovat maita, joissa taivutustekniikat ovat säilyneet taimistotuotannossa laajassa käytössä. Belgiassa erityisesti C. avellana ja C. maxima ovat olleet rutiininomaisesti taivutuslisäyksen kohteina vuosikymmenten ajan.
Multaus– ja taivutuskombinaatio (stooling & mound layering) on levinnyt myös Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, ja sitä on mekanisoitu suuria tuotantoja varten. Uusia euroopanpähkinäpensaan lajikkeita istutetaan edelleen “vanhanaikaisiin” multausjärjestelmiin perustaimituotannon varmistamiseksi.
Wilfrid G. Sheat suositti teoksessaan kasvinlisäyksistä perustamaan taivutusviljelyn suvulle Corylus syksyllä ja suvulle Corylopsis varhaiskeväällä.
East Mallingin kokeissa versojen etioloituminen valottomissa oloissa ei parantanut taivukkaiden juurtumista. Belgialaiset taivutuslisäyksen mestarit ovat harjoittaneet alaa 1900-luvun alusta lähtien, ja tuotanto jatkuu edelleen.
Pääasiallinen tuotanto on keskittynyt punalehtisen C. maxima ’Purpurea’ ja hedelmäpuolella C. maxima ’Hales Giant’ ja ’Red Zeller Nut’ -lisäämisiin.
Tunnettu Henri Calle istutti emotaimensa syvempään kuin sireeneillä (Syringa vulgaris). Yhden kasvukauden jälkeen uusi kasvu leikattiin vain puoleen pituudestaan. Varret taivutettiin alas ja sidottiin maahan huhtikuussa, jolloin ne olivat maanpinnan suuntaisesti.
Corylus-varret peitetään kasvualustalla toukokuussa ja uudelleen kesäkuussa. Tämä luo suotuisat olosuhteet jälkijuuriston muodostumiselle versorankojen tyville.
Heinäkuussa viljelyksille levitetään natriumnitraattia (chilen- eli perunsalpietaria, NaNO₃). Levitys tehdään kuiville lehdille, ja alue harjataan, jotta rakeet eivät aiheuta lehtivaurioita. Menettely on sama kuin sireeneillä.
Corylus avellana ’Aurea’ ja C. maxima ’Purpurea’ sopivat hyvin ranskalaisella taivutuksella lisättäviksi.
Corylus avellana ja lajikkeet sekä C. maxima ’Purpurea’ kuuluvat kasviryhmään, jotka ovat mainiosti yksinkertaisesti taivuttaen lisättävissä.
C. maxima ’Purpurea’ on koetusti hyvin lämpökäsiteltävissä (“Hot-pipe”) jalonneliitosten solukkosillan nopean kehittymisen varmistamiseksi. Kokeissa käytettiin 6 m pitkiä PVC-putkia lämpöjärjestelmänä.
KUVA