Jalontamisesta – Sivu 7

Kimmo L. Kolkka, dendrologi, hort. – 14.02.2020
kimmolkolkka@gmail.com
040 765 1409

Nesteenkuljetusoksien poistaminen kylkijalonnetuilta pähkinäpensailta

Kylkijalonnetuilta pähkinäpensailta voidaan tavallisesti poistaa nesteenkuljetusoksa kerralla noin kahdeksan viikon kuluttua jalonnuksesta. Poikkeuksena ovat taksonit Rhododendron, Juniperus ja Taxus, joilla poisto tehdään kahdessa vaiheessa: ensin ½ oksasta 4–6 viikossa ja loput 4–6 viikkoa myöhemmin.

Vaahteroilla (Acer), pihdoilla (Abies), kuusilla (Picea) ja männyillä (Pinus) nesteenkuljetusvihreät poistetaan kolmessa vaiheessa:

• 1. vaihe: ½ oksasta 6–8 viikon kuluttua jalonnuksesta
• 2. vaihe: alasleikkaus 2,5 cm tasolle 6 viikkoa myöhemmin
• 3. vaihe: riippuu jalonnusajankohdasta

Talvella jalonnetuilla tappipätkä poistetaan heinä–elokuussa. Kesäjalonteilla poistaminen tehdään varhain maaliskuussa ennen kasvun alkamista. Pieni tappi toimii varoventtiilinä mahdollisen mahlavuodon varalta.

Kasvullinen lisäys jalontamalla

Taimistoissa on ollut tapana jalontaa kaikki muut paitsi runkopuiksi aiotut lajikkeet C. avellana -perusrungoille. Lajin erittäin runsas tyvi- ja juurivesonta on kuitenkin johtanut tilanteisiin, joissa jalonnetut pensaat kasvavat tiheän C. avellana -vesamassan keskellä.

On epäselvää, johtuuko perusrunkojen runsas vesonta ongelmista jalonneliitoksen solukkosillan muodostuksessa. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että turkinpähkinä (C. colurna) toimii hyvin perusrunkona ja rungonmuodostajana “latvuksen korkeudelle” jalonnettaville C. avellana- ja C. maxima -muodoille.

Puumaiset lajit ja yhteensopivuus

Puumaiset “pähkinäpuut” kuten C. chinensis, C. fargesii ja C. colurna sekä lajike Corylus ’Te Terra Red’ näyttävät olevan yhteensopivia jalonnettaviksi C. colurna -perusrungolle.

C. fargesii on osoittanut Yhdysvalloissa USDA:n Corvallis-tutkimuslaitoksessa jonkinasteista vieroksuntaa. Eräässä brittiläisessä arboretumissa toinen kahdesta C. chinensis -puusta on tehnyt jonkin verran vesoja C. colurna -perusrungosta, toinen ei lainkaan.

Belgiassa C. fargesii -jalonteet muodostivat parempia kombinaatioita C. avellana -perusrungoilla (70–80 % saanto) kuin C. colurna -perusrungoilla (55 % saanto). Muualla saadut tiedot osoittavat jopa 90 % onnistumisprosentin yhdistelmässä C. colurna -jalo-osa → C. fargesii -perusrunko.

Hedelmäntuotanto ja matalat perusrungot

Britanniasta ja muualta saadut kokemukset osoittavat, että pähkinähedelmien tuotanto matalille (30 cm) C. colurna -perusrungoille jalonnetuilla lajikkeilla heikkenee muutaman vuoden jälkeen ja jalo-osa alkaa vähitellen kuolla.

Kaupallisesti suosittu hasselpähkinälajike C. avellana ’Barcelona’, jalonnettuna C. colurna -perusrungolle, on yksi esimerkki tästä.