Karin_vaaleanpunainen on siemenperunasta syntynyt oma linjansa, joka on kulkenut pitkän ja sattumanvaraisen matkan mäntymaan alkuperästä lavakaulustornin kokeiluihin ja lopulta ison perunamaan vertailuihin. Tämä sivu kokoaa sen kehityksen tiiviisti ja kronologisesti.
Mäntymaan kokeilussa kasvoi useita lajikkeita, muun muassa Rosetta ja King Edward. Ne kukkivat runsaasti ja muodostivat marjoja, joista keräsin siemeniä. Keväällä ruukuista nousi parikymmentä tainta, jokainen geneettisesti oma yksilönsä.
Taimet purkitettiin autotalliin suojaan, mutta hiiret söivät suurimman osan mukulan aluista. Jäljelle jäi vain kolme pientä tainta, jotka tuottivat syksyyn mennessä kolme hyvin pientä mukulaa.
Nämä kolme pientä mukulaa unohtuivat mustan kassin pohjalle koko talveksi. Keväällä kassista löytyi kolme itänyttä perunan alkua, jotka olivat selvinneet kuivasta ja epäsäännöllisestä talvehtimisesta.
Istutin kolme mukulaa lavakaulustorniin ison perunamaan laidalle. Ensimmäinen sato oli pieni, mutta kahdesta taimesta tuli vaaleanpunaisia pitkulaisia perunoita ja yhdestä pyöreä valkoinen.
Seuraavana vuonna valkoinen linja osoittautui taudeille alttiiksi ja rupiseksi, eikä jatkanut. Kaksi vaaleanpunaista linjaa tuottivat riittävästi satoa, jotta ne voitiin siirtää ison perunamaan vertailuistutukseen.
Isolla maalla erot näkyivät selvästi. Toinen vaaleanpunainen linja osoittautui rehuperunaksi ja jäi pois. Jäljelle jäänyt linja teki pitkulaisia, tasaisen vaaleanpunaisia ja sileäkuorisia mukuloita, joiden itusilmut olivat matalia ja sato runsas.
Vuoden 2025 syksyllä sain ensimmäisen kunnollisen sadon ison perunamaan riviltä. Satoa oli riittävästi useampaan ateriaan, ja perunan maku osoittautui erinomaiseksi: pehmeä, tasapainoinen ja miellyttävä. Kasvi oli elinvoimainen ja toistaiseksi taudinkestävä. Malto oli vaalea, mutta siinä oli hienoinen vaaleanpunainen vivahde.
Karin_vaaleanpunainen on näin vakiintunut omaksi pieneksi lajikkeekseen, joka kantaa mukanaan siemenperunan monimuotoisuutta ja sattuman muovaamaa historiaa.